Kunnostetaan, entisöidään
vaiko konservoidaan?



Päkä ja museolehtori seisovat jälleen vitriinin edessä ja Päkä tietää nyt, ettei esineen matka museoon olekaan aivan yksinkertainen. Ennen vitriiniin pääsyä esinettä on huollettava.






Kuule, MÄÄ mietin, onko noita mummon lapasia tuunattu jotenkin, kun ne on noin siistit vaikka ne on ikivanhat ja kärsineet paljon.






Olet oikeassa Päkäseni, esineitä ei laiteta suoraan vitriiniin vaan ne käsitellään ennen näyttelyyn asettamista. Museon konservaattori huolehtii näyttelyesineiden kunnosta ja ettei maalauksista ropise maali tai puulusikat lahoa tai tuhohyönteiset pääse popsimaan villalapasia. Hänen työtään sanotaan konservoinniksi.



Kuvia konservoinnista

Museossa konservoidaan



1. Museoesineet säilyvät parhaiten kun niitä pidetään pimeässä. Siksi esineiden säilytystilassa ei ole ikkunoita.

Museossa konservoidaan



2. Museossa tehdään niin sanottua ennaltaehkäisevää konservointia, joka tarkoittaa esineiden varovaista käsittelyä ja museon sisällä esineitä ympäröivien olosuhteiden pitämistä mahdollisimman hyvinä.

Museossa konservoidaan



3. Museossa ja kokoelmien säilytystilassa pitää koko ajan olla niin siistiä, ettei sinne pääse tulemaan koiperhosia, turkiskuoriaisia tai muita tuhohyönteisiä.

Museossa konservoidaan



4. Konservaattorit osaavat varovasti korjata esineissä olevia vaurioita.

Konservaattori huolehtii museoesineistä ja taideteoksista niin, etteivät ne vaurioidu ja neuvoo, kuinka esineet tulee säilyttää oikeissa olosuhteissa.

Konservointi


Konservointi on oleellinen osa museotoimintaa, sillä konservointi tarkoittaa säilyttämistä ja museot on perustettu säilyttämään ihmiskunnan esineellistä kulttuuriperintöä.

Museossa tehdään niin sanottua ennaltaehkäisevää konservointia, joka tarkoittaa esineiden varovaista käsittelyä ja museon sisällä esineitä ympäröivien olosuhteiden pitämistä mahdollisimman hyvinä.

Museon ilmastoa tarkkaillaan erilaisilla mittareilla, esimerkiksi kosteuspiirturilla ja lämpömittareilla. Esineet tarvitsevat ympärilleen tasaisen ja melko viileän huonelämpötilan ja sellaisen ilmankosteuden, jossa esineiden materiaalit eivät kuivu, homehdu tai ruostu.

Ennalta ehkäisevää konservointia tekee museon koko henkilökunta osana kunkin omia työtehtäviä. Mutta on olemassa myös ihan oma konservaattoreiden ammattiryhmä, joka tekee esineiden konservointityötä. Konservaattorit osaavat varovasti korjata esineissä olevia vaurioita. Konservaattorit myös tietävät ja voivat neuvoa muita siinä, miten erilaisia esineitä voidaan parhaiten käsitellä ja säilyttää niin, että niihin ei tule uusia vaurioita.

Suomen käsityön museossa on töissä tekstiilikonservaattoreita. Museoissa voi olla myös taidekonservaattoreita, jotka korjaavat maalauksia ja veistoksia. Lisäksi on ainakin paperikonservaattoreita, rakennuskonservaattoreita ja huonekalukonservaattoreita sekä konservaattoreita, jotka osaavat korjata ja hoitaa metallia, lasia ja keramiikkaa. Koska kaikki museon esineet eivät millään mahdu museorakennuksen tiloihin, on museoilla erilliset säilytystilat, jossa ne sijoitetaan hyllyille ja kaappeihin. Jotkut esineet on vielä erikseen pakattu pahvilaatikoihin tai kääritty puhtaaseen kankaaseen.

Museoissa tiedetään, että esineet säilyvät parhaiten siten, että ne pidetään pimeässä. Siksi esineiden säilytystilassa ei ole ikkunoita. Sinne ei saa päästä päivänvaloa. Muutenkin valot laitetaan päälle vain silloin, kun jonkun pitää tehdä säilytystilassa jotain työtä ja nähdä esineet.

Säilytystilassa on myös aika erikoinen ilma, sillä siellä täytyy aina olla hieman viileätä ja kosteaa. Säilytystilassa täytyy olla hyvin puhdasta. Myös esineet on puhdistettu. Sekä museossa että säilytystilassa pitää koko ajan olla niin siistiä, että sinne ei pääse tulemaan kärpäsiä, koiperhosia, turkiskuoriaisia tai mitään muitakaan tuhohyönteisiä eikä edes hiiriä.

SIIS Konservaattori pyrkii säilyttämään esineen tai rakennuksen siinä kunnossa kuin se on nyt. Korjaaja korjaa nykyaikaisin menetelmin esimerkiksi rikkinäisen tuolin käyttökelpoiseksi. Entisöijä pyrkii saamaan esineet alkuperäistä muistuttavaan kuntoon kunnioittaen ja käyttäen työvälineitä ja materiaaleja, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä.  




Siis mummonkin lahjoittamat lapaset on huollettu. Ne on siis käyny jossain huoltamossa tai konsertissa… Eiku mikä se sana oli. Vasta sittenkö ne on päässy tonne hienoon vitriiniin? Voihan villahousut ja sorkanpotkut!





Juu, aivan totta, lapaset ovat olleet konservoinnissa. Esineiden oikeanlainen suojaaminen ja säilyttäminen on kaiken a ja o, etteivät erilaiset ötökät ja tuhohyönteiset pääse vaurioittamaan esineitä.



Museossa esiintyviä tuhohyönteisiä voivat olla rakennustuholaiset kuten hevosmuurahaiset ja jumit, kokoelmatuholaiset, kuten museokuoriainen ja villaa rakastavat koit sekä puumateriaalia syövät tuholaiset.

Vai että ötököitä museossa! Onko ne kauheita ja hyökkääviä?





Ötököistä etenkin koit pitävät erityisesti villahousuista ja maistuu niille lapasetkin.







Tehtävää




1. Tiedustele kotonasi, kuinka teillä säilytetään perheen kesä- ja talvivaatteita?

2. Onko sinun kastemekkosi tai vauvan vaatteesi säilytetty ja miten? Näkyykö niissä käytön jälkiä tai hyönteisten tuhoja?

Kirjaa vastaukset vihkoon tai Omakirjaan.



Lisätietoa


Suomen käsityön museon Konservointikeskuksen
Tekstiilien hoito -sivut

Kastepuvun hoito




Seuraava osio: Miten näyttely tehdään?